maanantai 24. kesäkuuta 2013

Tylsääkin tylsempi juhannus

Juhannuksesta tulee mulle ensimmäisenä mieleen meidän kesämökki Sotkumassa, rantakalliot, järvi, auringonpaiste ja hellesää. Silti, vaikka sataisi kaatamalla, olisi kylmä ja tuhatpäinen hyttysparvi inisisi korvan juuressa. Silti, juhannus on valoisia öitä, grillausta, hyvää seuraa, rentoa fiilistä ja hyvää mieltä.

Tänä juhannuksena ei satanut vettä. Eikä ollut yhden yhtä hyttystä. Mutta muuten mikään ei mennyt niin kuin Strömssössä vaikka Ruotsissa ollaankin. Aloitin juhannuksen vieton torstaina tutustumalla paikalliseen terveyskeskukseen potilaan roolissa. Yritin soittaa terveykeskukseen, mutten saanut mitään selkoa puhelinvastaajan ruotsinkielisestä papatuksesta. Niinpä pakkasin tarpeeksi tekemistä mukaan ja lähdin paikan päälle. Olin varustautunut suomalaisen päivystysjonotuksen mukaisesti kirjalla, vesipullolla, eväät sentään jätin kotiin.  Moni on varmaan kuullut pilailtavan, miten Ruotsissa on kaikki vähän paremmin. Ainakin tässä asiassa se tuntuu pätevän. Terveyskeskuksessa on Drop in till Läkare- systeemi, joka tarkoittaa, että aamulla 8-10 välillä sinne voi vaan mennä ja saa sieltä ajan lääkärille tai sairaanhoitajalle. Ilmoittaumisaulassa oli väkeä kuin markkinoilla ja mietin, että täällä menee useampi tunti. Lopun perin ilmoittautumiseen meni koko lääkärikäynnillä eniten aikaa, 15 minuutissa olin ilmoittaunut, käynyt lääkärissa ja kävelin reseptin kanssa ulos. Mä en vieläkään tajua miten se voi olla mahdollista. Onkohan niillä kamalan paljon lääkäreitä ja hoitajia siellä töissä, vai tekeekö ne jotain taikatemppuja että jonot vetää tuollaista vauhtia? Ja kaiken sen hälinän keskellä hoitajat oli yhtä hymyä. Tuollaisessa paikassa voisi olla kiva tehdä töitä.

Muuten sitten olikin ihan supertylsää, koko kaupunki oli ihan hiljainen, kaikki paikat oli kiinni. Toistaiseksi ei ole vielä tuttujakaan täällä, joiden kanssa olisi voinut viettää aikaa. Mutta niinpä se on aina uuteen paikkaan muuttaessa, menee aikaa ennen kuin tutustuu ja löytää samanhenkistä seuraa. Ja koko viikonloppu me siiten möllötettiin vaan kaksistaan kotona. Kävin Rasmuksen kanssa näköalapuistossa ottamassa aurinkoa, (tosin takki päällä, mutta kuitenkin) lenkkeilemässä, ja katsoin youtubesta Uuno Turhapuroja. Olin ajatellut, että mentäisiin juhannuksena piknikille joko lähipuistoon, tai sitten näköalapuistoon katselemaan risteilijöitä ja merta muutenkin. Kuitenkaan koskaan sinne piknikille ei päästy, tuli vähän näkemyseroja erinäisistä asioista, ja kun kaksi luupäätä laitetaan samaan tilaan, ei hyvä heilu. Niinpä sitten mökötettiin molemmat tahoillamme.

Nyt kuitenkin alkoi tapahtua. Tänään nimittäin alkoi kauan odotettu ruotsikielenkurssi. Ensimmainen kerta oli esittäytymistä ja kysymysten muodostamisen opettelua. Aluksi tuntui, etten ymmärrä mitään, mutta äkkiä aloin päästä juonesta kiinni. Jostain ne kadonneet sanat vaan kummasti  päähän palailee.  Kurssin opettaja laittoi meidät tekemään pareittain tehtäviä ja keskusteluja. Tutustuin moneen kivan tuntuiseen tyyppiin. Yhtään suomalaista ei samalla kurssilla ole. Ja vihdoin joku ymmärtää mun ruotsi-englanti-espanja sekoitusta! Olin tänään pari espanjalaisen miehen kanssa, ja hän ymmärsi mua loistavasti. Hän puhui samalla lailla noita kolmea kieltä sekaisin, joten en ainakaan ole ainoa joka korvaa puuttuvat sanat toisella kielellä. Tutustuin myös mukavaan ecuadorilaiseen tyttöon. Ihanaa olla taas ihmisten parissa!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti