London är en stad som aldrig sova

Arlandasta on parin tunnin lento Heathrown kentälle, lento sujui mukavasti lukien ja ruotsia opiskellen. Perillä katselin kanssamatkustajia, joista yksi oli pukeutunut farkkuihin ja untuvatakkiin. Mietin, että onkohan ulkona oikeasti noin kylmä... ei ollut. Ulkona oli helle vielä 10 aikaan illalla, ihanaa, vihdoinkin kunnon kesäsää! Kentältä hyppäsin metroon ja ajelin pohjois-lontooseen, jossa olin sopinut tapaavani Jussin.

Jussin kummitäti asuu Lontoossa miesystävänsä kanssa aivan ihanassa kaksikerroksisessa talossa, jossa on suuri kattoterassi. Olimme vasta myöhään illalla perillä, joten ruokailun jälkeen sänky kutsui matkaajaa. Pieni yllätys löytyi vielä repusta ennen nukkumaan menoa, nimittäin shampoopullon korkki oli irronnut lennon aikana. Mitään katasrofaalista sotkua ei onneksi ollut, ja ruotsinkirjatkin säästyivät suuremmilta kosteusvaurioilta. Vaatteita joutui hieman pyykkäämään ennen kuin lopulta pääsi nukkumaan. Ensimmäinen aamu Lontoossa valkeni aurinkoisena ja kuumana. Lämmintä oli koko viikonlopun +28 astetta, joten säät suosivat meidän viikonloppumatkaa oikein kunnolla. Mitään suunnitelmaa viikonlopulle ei ollut, tavoitteena oli vain kierrellä sattumanvaraisesti joitain nähtävyyksiä ja rentoutua. Olen käynyt Lontoossa viimeksi noin 4 vuotta sitten, silloin oli alkutalvi ja hyvin erinäköistä kuin nyt kesällä. Hyvä sää oli houkutellut valtavat määrät turisteja liikkeelle, ja puistot olivat täynnä paikallisia auringonottajia. Kävelimme katsomassa nähtävyyksiä, muun muassa  Big Ben, Buckinghamin palatsi, Tower Bridge, London Eye.  London Eyen maailman pyörässä olisin halunnut käydä, mutta jono oli valtavan pitkä emmekä  halunneet käyttää päivää jonottamiseen. Välillä vain loikoilimme puistossa auringosta nauttien, ja mikä tärkeintä, sain juoda pitkästä aikaa Starbucksin kahvia! Kiinnitin Lontoossa huomiota paikallisten pukeutumiseen. Varmaan moinen on muotia nyt muuallakin, mutta täysin läpinäkyvät legginsit yhdistettynä napapaitaan sai ainakin mun silmät suurenemaan. En mä ainakaan haluaisi, että kaikki näkee millaiset alushousut mulla on milloinkin. Myös keskustassa yläosattomissa auringon ottaminen kaiken ihmisvilinän keskellä on sangen mielenkiintoinen ratkaisu, mutta maassa maan tavalla.  

Olen kuullut englantilaisten iltapäiväteestä, mutta olen aina ajatellut, että siellä vaan juodaan teetä iltapäivisin. Jussin kummitäti valaisi asiaa hieman tarkemmin, ja minulle selvisi ettei iltapäivätee olekaan mikään pikainen teekupposen juominen lennosta, vaan hienostunut ja perinteikäs tapahtuma. Menimme sunnuntaina iltapäiväteelle The Rose Loungeen. Paikka oli ihan mahtava, istuimme vaaleanpunaisilla sohvilla ja valitsimme teelistasta mieleisen teen. Jokainen sai oman teepannun, johon tarjoiltiin lisää kuumaa vettä koko teehetken ajan. Teen kanssa tarjoiltiin alkuun leipiä erilaisilla täytteillä, skonsseja lemon curd -tahnan, hillon ja kermaisen kastikkeen kanssa, ja lopuksi saimme kukin vielä valita kaksi leivosta. Valitsin ihanan valkosuklaa-passion leivoksen, ja toisen, jonka olen jo unohtanut – herkullisen kuitenkin. Teehetki kesti parisen tuntia, oli ihanaa istua rauhallisessa ympäristössä nauttien teestä, syötävistä ja hyvästä seurasta. Olen todella iloinen, että Jussin kummitäti ehdotti meille iltapäiväteetä, sillä keskenään meidän ei varmaankan olisi tullut mentyä. Kokemus oli todella mielenkiintoinen ja miellyttävä. Teen jälkeen meidän täytyikin lähteä jo lentokentälle ja takaisin Ruotsia kohti. Lontoo näytti meille parhaat puolensa, aurinko paistoi koko viikonlopun, näkemistä ja tekemistä on valtavasti, aina yömyöhään saakka. Paljon jäi vielä näkemättä ja tekemättä, mutta on sitten hyvä syy palata takaisin tulevaisuudessa.

Vain punainen bussi puuttuu kuvasta.

Pakollinen poseeraus puhelinkopissa.

Iltapäiväteellä The Rose Loungessa.

Tower Bridge

Vauhtia ja vipinää

Viime viikkoina meillä on ollut paljon vieraita, ja vauhtia ja vipinää on riittänyt joka hetkeen. On ollut ihanaa viettää aikaa vanhojen ystävien kanssa. Kesäkin rantautui vihdoin Tukholmaan, ja täälläkin on päästy nauttimaan kesäisen lämpimistä säistä.

Ensimmäisenä vieraana tänne saapui serkkuni, jonka kanssa kiersimme ahkerasti kaupungilla koluten läpi jokaikisen vaatekaupan. Hänella oli ajatuksena löytää täältä kesähäihin mekko, mutta ahkerasta etsimisestä huolimatta sopiva mekko jäi tällä erää löytämättä. Onneksi mukaan tarttui kuitenkin kaiken  näköistä muuta, ettei tarvinnut mennä  shoppailumatkalta takaisin kotiin ihan tyhjin käsin. Minä en ole saanut ostettua itselleni juuri mitään, kummallista kyllä. Vielä ihan serkkuni loman loppuhuipennukseksi onnistuimme sekoilemaan lennon lähtöajan ja bussiaikataulun kanssa niin mukavasti, että serkkuni oli juuri ja juuri ehtinyt ajoissa lennolle. Melkein osui pilkka omaan nilkkaan, sillä olimme juuri paria päivää aikasemmin päivitelleet ihmisiä, jotka ovat myöhässä lennolta, ja joita kuulutellaan useasti lennolle. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, serkku ehti lennolle ja minä suuntasin tulevaan työharjoittelupaikkaani esittelemään itseni.

Ensivaikutelma tulevasta työharjoittelupaikastani oli todella miellyttävä. Paikka sijaitsee Tukholman keskustasta etelään, ihanan rauhallisella puistoalueella. Minut otettiin lämpimästi vastaan virvoikkeiden kanssa, kaikki tapaamani ihmiset olivat mukavan tuntuisia. Minusta todella tuntuu, että olen sinne lämpimästi tervetullut. Minulle esiteltiin ylpeänä upeat tilat ja niistä tiloista saa ollakin hyvillä mielin ylpeä, sille ne olivat aivan mahtavat. Rakennus on viimeisen päälle suunniteltu  ja remontoitu vanhusten asumiseen sopivaksi, kaikessa oli otettu huomioon myös käytännöllisyys ja esteettisyys. Asunnot olivat todella suuret ja oviaukot leveät, helpottaen apuvälineiden kanssa kulkemista. Osassa asunnoista on tilava parveke, sekä yhteisissä tiloissa oli useita valtavan kokoisia parvekkeita kiikkutuoleineen ja kukkineen. Pihalla oli puutarha, jossa oli mahdollista kasvattaa esimerkiksi juureksia. Lisäksi sieltä löytyi tilava saunaosasto, juhlasali ja askartelupaja. Eikä hoitajien taukotiloissakaan oltu pihistelty, taukotila on suurin ja modernein jonka olen koskaan nähnyt. Lisäksi sieltä löytyy hoitajille nukkumistilat, jos haluaa yöpyä ilta- ja aamuvuoron välissä. Hyvää ruotsinkielen harjoitusta tulen saamaan harjoittelussa, sillä ruotsinkieltä tarvitsee päivittäin ja kaikki dokumentointi tehdään ruotsiksi. Onneksi olen ollut ruotsin intensiivikurssilla, muutoin olisin ollut aika pahassa pulassa harjoitelussa. Helppoahan tuon kielen kanssa ei tule olemaan, mutta ainakin on jotain pohjaa harjoittelua ajatellen. Olin taas niin innoissani kaikesta näkemästäni ja kuulemastani sekä ihmisten ystävällisyydestä, että olisin voinut jäädä vaikka heti tekemään vuoron. Hitsi, mulle tulee olemaan vaikeaa päättää missä haluan tulevaisuudessa työskennellä, joka harjoittelun jälkeen olen vaan entistä innostuneempi.  Uskon, että tulen viihtymään loistavasti tässäkin harjoittelussa.

Jussi lähti jo aikaisemmin viikolla työmatkalle Lontooseen. Minulla oli lentolippu varattu perjantaille, jolloin lentäisin perässa Englantiin ja viettäisimme yhdessä viikonlopun mittaisen miniloman Lontoossa Jussin kummitädin luona. Rasmuksen saaminen koirahoitolaan Tukholmassa olikin astetta haastavampi juttu, sillä täällä ei oteta leikkaamattomia uroskoiria hoitolaan. Niinpä piti keksiä koiran hoitoon toisenlainen ratkaisu. Onneksi Jussin sisko miehensä kanssa lupautuivat tulemaan Tukholmaan koiravahdiksi. Juuri ennen lähtöä postissa tuli luottokorttilasku, joka sai tukan nousemaan kauhusta pystyyn. Laskussa oli ruotsinkurssi ja kurssikirjat. Olin laskenut aiemmin, että kurssi kirjoineen tulee maksamaan noin 550e. Mutta valuuttakurssista johtuen lasku olikin 714e. Kirkkaasti yli sen mitä ajattelin kurssin maksavan.  Hain keväällä Otsakorpisäätiöltä apurahaa ulkomaan opintoja varten, ja sainkin lähes koko summan jota hain. Olen todella tyytyväinen päätökseen, sillä luonnollisesti lisäraha ei ole koskaan pahitteeksi. En vaan tajunnut laittaa tuota kurssia siihen apurahahakemukseen, hain apurahaa ainoastaan matkoihin ja asumiskustannuksiin. Toisaalta kurssi on minulle tuikitärkeä, ja hyvä panostus tulevaisuuteen, sillä kielitaito ei ole koskaan pahasta. Eikä harjoittelu onnistuisi ilman alkeellistakaan ruotsinkielentaitoa. Mutta yli 700 euroa on vaan opiskelijalle ihan kamala summa rahaa. Ja iso summa se on silti,  vaikka töissä vakituisesti kävisikin. Luotin kuitenkin tässäkin tapauksessa poissa silmistä, poissa mielestä- taktiikkaan. Lasku takaisin kuoreen ja kirjekuori piiloon, ehtii sitä myöhemminkin ihmetellä. Pitää ottaa lasku uudelleen esille lähempänä eräpäivää ja kaivella sitten vähän säästöjä. Laskuissa on se huono puoli, että niitä ilmestyy jostain jatkuvasti lisää juuri kun saa edelliset maksettua. Työnsin kuitenkin ikävät laskuajatukset syrjään ja  suunnistin ruotsintunnin kautta Arlandan lentokentälle ja sieltä jälleen uusiin seikkailuihin Brittein saarille.