Miniloma Suomessa

Ensimmäisen lomaviikon loppupuolella pakkasimme reput ja suuntasimme Suomeen minilomalle Kallen rippijuhliin. Herätys oli aikainen, sillä Viking Grace lähti lähisatamasta aikaisin aamulla. Onneksi matka satamaan on lyhyt, Rasmus sai kävellessä vielä lisäaamulenkin. Rasmus on tässä perheessä kaikista aamu-unisin, ja ilmesesti aikaisesta herätyksestä johtuen kävikin terminaalissa samantien laukun viereen nukkumaan hälinästä huolimatta.

Kävimme laivalla aamupalalla, kannella nauttimassa auringosta ja katselimme hytissä tv:stä suomalaisia ohjelmia.Viking Grace oli aivan yhtä upea ja ihana kuin edelliselläkin kerralla, hytissä on parisänky ja kaikki on muutenkin niin uutta ja kiiltävää. Varasimme matkalle eväitä mukaan, tarkoituksena syödä piknik lounas aurinkokannella, mutta lounas aikaan mennessä aurinko oli kadonnut sankkaan sumuun, näkyvyyttä oli noin metri ja tuuli navakka, ja näin ollen lounas siirtyi sisätiloihin. Matka Tukholmasta Lammille oli pitkä, Turussa vaihdoimme bussiin ja perille saavuimme puolenyön aikaan. Pitkästä matkustamisesta huolimatta Rasmus piristyi silminähden kun pikkukoirat juoksivat autolle vastaan. Lomailu Suomessa oli kaikin puolin rentouttavaa, säät olivat loistavat ja kävimmekin uimassa lähes päivittäin koirien kanssa. 1-vuotias Topi koirakin paljastui varsinaiseksi vesipedoksi, Topi uiskenteli Rasmuksen perässä ja kävi välillä rantahiekassa kierimässä. Rasmus on vedessä omassa elementissää, se rakastaa vettä ja noutaa mielellään vedestä. Keppejen lisäksi oli noutaa järvestä myös rapumerran, onneksi huomasin sen ajoissa ja merta sai jäädä paikoilleen. Rasmuksen kanssa on helppo uida, sillä se tekee tarkastuskierroksia mutta ei yritä pelastaa jos toteaa kaikkien olevan turvallisesti pinnalla.

Ehdin tehdä myös pikavisiitin Tampereelle tervehtimään Lauraa ja Heidiä. Vietimme oikein mukavan päivän puistossa loikoillen ja mukavia jutellen. Lammilla nautin lomailusta täysillä, kävimme pyöräilemässä kauniissa maalaismaisemissa, puuhastelimme ulkona ja taiteilimme släkkiksellä. Släkkis eli slackline on kahden puun väliin viritetty nuora, jota pitkin voi kävellä ja harjoitella kaikenlaisia muitakin temppuja. Ja tietenkin saunoimme joka ikinen päivä! Miesten mielestä  taisimme viihtyä Annan ja Miilan kanssa saunassa vähän liiankin hyvin, sillä lopulta meille lankesi viimeinen saunavuoro...

Kallen rippijuhlien valmistelussa auttelimme Kaijaa keittiössä sen minkä osasimme. Sää suosi jälleen ja rippijuhlat vietettiin aurinkoisessa säässä. Omat ajatukset harhailivat jo kesäloman loppumisessa ja matkassa takaisin Tukholmaan. Jouduimme lähtemään kesken juhlien bussilla Turkua kohti, josta laiva lähtisi aamulla Ruotsiin.  Lähtö Lammilta oli haikea, oli ollut niin ihanaa lomailla, ettei kaupunkiin palaaminen houkutellut yhtään. Mutta palata pitäisi, sillä loma oli lopuillaan ja harjoitteluni alkaa tiistai aamuna. Rasmus jäi Lammille hoitoon muutamaksi viikoksi, sillä elokuun lopulla tarvitsee matkustaa Joensuuhun Jussin väitöstilaisuutta varten. Muutaman viikon välein matkustaminen pitkiä aikoja on raskasta, ja siksi Rasmus viettää nyt mukavat kolme viikkoa maalla hyvässä hoivassa koirakavereiden kanssa. Lähdimme juhlista bussille tuttuun tapaan sellaisella kiireellä, että unohdin silmätulehdustipat jääkaappiin, ja kaiken huipuksi pukupussi, jossa oli meidän juhlavaatteet unohtui bussiin. Toivoa sopii, että joku ystävällinen sielu toimittaisi sen linja-autoyhtiön löytötavaratoimistoon. Ja se bussikuski kuulutti monella pysäkillä että ottakaa matkatavaranne mukaan. Voi miksi se ei kuuluttanut myös satamassa! No, luultavasti oltaisi silti unohdettu se sinne bussiin..

Turussa vietimme yön satamahotellissa ja jatkoimme aamulla matkaa Tukholmaa kohti Viking Linen Amorellalla. Meillä oli joku säästöbudjettihytti, josta mä olin vähän järkyttynyt. Se sijaitsi alimmalla kannella autokannenkin alla, käytävillä haisi viemäri ja pakokaasu. Ero upeaan Viking Graceen on valtava. Olin todella väsynyt ja ajattelin, että haluan nukkua vielä hetken, mutta ei siitä nukkumisesta oikein tullut mitään. Siellä rämisi ja kolisi ja natisi koko ajan, ja mä mietin koko ajan, että meidän hytti jossain pohjamudissa ja suunnittelin mielessäni reitin yläkansille sokkeloisista käytävistä ja kapeista portaista. Hetki siinä torkuttiin ja sen jälkeen siirryimme kannelle yläilmoihin raikkaaseen ulkoilmaan. Tällä kertaa aurinko paistoi koko matkan ajan ja vietimmekin suurimman ajan matkasta kannella. Lainasin Lammilta kirjan, jota luin koko iltapäivän dumleja mutustellen. Hyvä, että Rasmus jäi Lammille, sillä se olisi takuulla pelännyt rämisevässä hytissä, enkä mä olisi raaskinut jättää sitä hetkeksikään hyttiin yksin. Tukholmaan saavuttua oli vuorossa pikainen kauppareissu, ruoanvalmistus ja seuraavan päivän eväiden pakkaaminen rasioihin. Aamulla olisi herätys klo 5, ja ensimmäinen harjoitteluvuoroni alkaisi seitsemältä.

Vesipeto

Loikoilua riippukeinussa

Taiteilua släkkiksellä

Lomailua

Ruotsinkurssi läheni loppuaan ja viimeiset vieraat ennen lomaa vaihtui lennosta. Siskoni Anne saapui Henkan kanssa maanantaina iltapäivällä, ja Lauran ja Mikan laiva lähti illalla takaisin suomenmaalle. Vietimme yhdessä hauskat neljä päivää ja matkalla terminaaliin mieli oli haikea. Onneksi eroahdistusta lievittämässä oli uudet vieraat kotona sekä pian alkava loma.

Annen ja Henkan kanssa kävimme kaupungilla kiertelemässä ja tottakai vein siskoni ostamaan urheiluvaatteita. Anne ihastui myös laadukkaisiin vaatteisiin ja osti itselleen läjän uusia treenivaatteita. Mietin, että pitänee pitää vähän taukoa ennen kuin menen liikkeeseen seuraavan kerran, sillä myyjät tervehtivät minua jo hyvin tuttavallisesti. Toisaalta ne voisi antaa minulle jonkun alennuskortin kun tuon niille jatkuvasti uusia asiakkaita. Päivisin kävin ruotsintunneilla ja Anne ja Henkka olivat sillä aikaa kaupungilla ostoksilla ja nauttivat Tukholman tunnelmasta. Vaikka tykkäsin kovasti käydä ruotsin tunneilla, odotin jo kovasti lomaa. Keskiviikko oli todella lämmin ja ruotsin tunnin päätyttyä kävimme hakemassa kaupasta valtavan määrän piknik eväitä, ja suuntasimme näköalapuistoon ottamaan aurinkoa ja syömään. Rasmus pääsi mukaan piknikille omien eväidensä kanssa ja viihtyi loistavasti luuta järsien. Olimme ulkona iltaan saakka, ja kotiin palattua Annen ja Henkan täytyi pakkailla sillä lento Suomeen lähtisi aamulla. Saatoin heidät aamulla keskustaan lentokenttäbussille ja suunnistin toiseksi viimeiselle ruotsintunnille. Perjantaina meillä olisi kurssin päättymisen kunniaksi piknik ja siellä laulettaisiin ruotsalaisia lauluja. Kurssilla oli monta jotka osaavat laulaa todella hyvin, ja olikin kiva kuunnella laulua vaikken itse siihen osallistunutkaan. Ruotsalaiset on laulavaista kansaa, niillä on suunnilleen joka tilanteeseen sopiva laulu ja ne laulaa luikauttaa missä tahansa. Mainittakoon kuitenkin, että ruotslainen kännikaraoke kuulostaa ihan yhtä kamalalta kuin suomalainenkin. Naapurimme harrastavat tätä musiikin alalajia aika ajoin. Musiikkia on kiva kuunnella ja laulaisin itsekin mielelläni, jos vain osaisin. Niinpä perjantainakin säästin muiden kurssilaisten korvia ja pidin visusti suuni kiinni opettajien kehoituksesta huolimatta. Kävimme kurssilaisten kanssa vielä iltapäiväkahvilla ja sovimme tapaavamme vielä joskus myöhemmin kesällä.

Loman ensimmäiset päivät meni ihmetellessä ja kotona puuhaillessa. Rasmus aloitti loman railakkaammin ja oli aiheuttaa koirapuistossa toisen koiran kanssa nahistellessa koirien joukkotappelun. Suuremmilta taisteluvammoilta kuitenkin säästyttiin. Maanantaina sää oli todella lämmin ja päätimme lähteä tutustumaan Kungsholmenin rantaan, jossa moni kertoo käyvänsä uimassa ja ottamassa aurinkoa. Kiersimme rantaa pitkin saaren toiselle puolelle jossa on korkeat ja jyrkät kalliot rannassa. Löysimme sopivat kallion kolon johon asetuimme ottamaan aurinkoa, kallioilla oli paljon muutakin väkeä paistattelemassa päivää ja mietimme että olipa tuuri että löysimme näin hyvän ja tasaisen paikan istua. Kovin kauaa emme siinä viihtyneet, sillä suoraan alapuolellamme oli pössyttelevä nuorten miesten joukko. Käry oli sellainen, että totesimme paremmaksi siirtyä raikkaampaan ilmaan ennen kuin olisimme itsekin pienessä pöllyssä siitä kärystä. Kungsholmenin rannalta huomasimme kajakin vuokrauspaikan, jonne päätimme mennä seuraavana päivänä sään salliessa.

Päivä valkenikin aurinkoisena ja suuntasimme siis kajakoimaan. Vuokrasimme kajakit päiväksi ja lähdimme melomaan rantoja pitkin. Oli niin ihanaa! En ole melonut moneen vuoteen ja se oli pitkästä aikaa niin mukavaa. Kiersimme useamman tunnin lenkin, onneksi muistimme ottaa vesipullon ja aurinkorasvan mukaan, sillä päivä oli todella kuuma. Kelluntaliivien etutaskusta löytyi vielä edellisen melojan eväsleipä, jonka sitten syötimme sorsille. Kuka laittaa leivän taskuun ilman kelmua tai pussia? Melontalenkin jälkeen peulaloissani oli valtavan suuret rakot, ja selkä ja kädet olivat superväsyneet. Melominen oli niin kivaa, että on ehdottamasti päästävä melomaan pian uudelleen!

Kungsholmenilla kahvittelemassa

Kajakkirakkautta

Alkumatkan kevyttä etenemistä

Historiaa ja huvittelua

Lauantaina meillä oli tarkoitus mennä sään salliessa Gröna Lundin huvipuistoon päiväksi kieppumaan. Sää suosikin meitä, hellettä oli melkein +30 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Moni muukin oli lähtenyt huvipuistoon ja osaan laitteista oli aikamoiset jonot. Olen viimeksi käynyt Särkänniemessä vuosia sitten, joten laitteissa kieppuminen oli pitkästä aikaa todella kivaa. Suunnittelimme Lauran kanssa Gröna Lundin huvipuistopäivää jo kauan aikaa, joten odotukset olivat korkealla. 

Aamusta alkaen sää oli todella kuuma, ja Laura joutuikin matkalla huvipuistoon poikkeamaan vaatekaupan kauta hakemassa itselleen kevyempää vaatetta. Olin varoitellut, että sää on ollut pitkään viileä ja pitkää vaatetta kannattaa ottaa mukaan. Oli iloinen yllätys, että kesähelteet saapaivat todenteolla Tukholmaankin. Puistossa oli ruuhkaa, ja välillä laitteisiin sai jonottaa tunninkin. Onneksi oli niin hyvää seuraa, että jonottaminenkaan ei haitannut yhtään. Huvipuistossa on suuri karurelli, joka on 120 metriä korkea. Mielestäni se oli yksi parhaimmista laitteista Gröna Lundissa, näköalat sieltä korkealta olivat upeat. Toinen lempilaitteistani lukuisten erilaisten vuoristoratojen lisäksi oli laite, joka kohoaa hitaasti 80 metrin korkeuteen, ja pudottaa sitten penkit matkustajineen alas. Se taisi olla ainut laite jossa kiljuin vierustoveriltani korvat lukkoon. Koko päivä vierähti nopeasti huvipuistossa jonka jälkeen vuorossa oli Rasmuksen ulkoilutus ja Japanilaisen ravintolan etsiminen. Olimme niin myöhään liikkeellä, että olimme jäädä ilman sushia. Onneksemme löysimme sushiravintolan, joka oli auki vielä iltamyöhälläkin.

Sunnuntaina suuntasimme Vasa museoon, sillä sää oli pilvinen, viileä ja tuulinen. Museo oli todella mielenkiintoinen. Kävimme opastetulla kierroksella, katsoimme lyhytelokuvan Vasa laivasta ja lopun aikaa vaan kiertelimme keskenämme ja ihmettelimme loistokasta laivaa. Vietimme museossa lähes kolme tuntia, pois lähtiessä olimme kaikki aikalailla kylmissämme. Museossa oli vain +17 astetta lämmintä, sillä laivan säilymisen kannalta se on optimaalinen lämpötila. Museokierroksen jälkeen kävimme Lauran kanssa pitkän ja reippaan kävelylenkin Södermalmin, Henriksdalin ja Hammarby Sjöstadin rantoja pitkin. Oli ihanaa kun oli ulkoiluseuraa, vaikka olen kävellyt niitä rantoja pitkin useasti Rasmuksen kanssa, näin jotenkin maisemat ihan uusin silmin Lauran kanssa ulkoillessa. Kun aikanaan asuimme samassa kaupungissa, kävimme yhdessä useasti viikossa yhdessä pitkillä kävelylenkeillä ja välillä rullalauistelemassa. Parasta stressinhallintaa mitä olla voi, ulkoilla yhdessä ja samalla vaihtaa kuulumiset, juoruilla sekä parantaa maailmaa. Voi että miten mä kaipaankaan niitä yhteisiä lenkkejä! Ihanaa, että meillä on käynyt niin paljon vieraita. Rakkaiden ja tuttujen ystävien seura on ollut todella tärkeää, kun Tukholmassa ei vielä ole ketään läheisempiä tuttuja. 

Tutustuin ruotsintunnilla espanjalaiseen mieheen, jonka tyttöystävän äidillä on hevosia Tukholmassa. Tarvitsisivat kuulemma hevosille ratsastajaa omien kiireiden vuoksi, ja kyseli olisinko kiinnostunut ratsastamaan siellä muutaman kerran viikossa. Lupasi ottaa minuun yhteyttä loman jälkeen, joten kovasti nyt odottelen jos pääsisin täälläkin ratsastamaan. Se olisi kaikinpuolin todella hieno juttu, saisin ratsastaa säännöllisesti, sekä tallilla myös tutustuisi uusiin ihmisiin.

Enää tunti jonottamista jäljellä

Vasa laiva

Urheiluvaatetaivas

Reissusta oli kiva palata kotiin, kun tiesi että koiravahdit Anna ja Ville olisivat meillä vieraina vielä alkuviikon. Loppuviikosta saapuisivat uudet vieraat, Laura ja Mika, joiden vierailua olinkin myös kovasti odottanut.

Kiertelin maanantaina ruotsintunnin jälkeen Annan ja Villen kanssa kaupungilla. Ohikulkiessa poikettiin Mood-ostoskeskukseen, jossa Ville huomasi urheiluvaatekaupan. Rynnistimme Annan kanssa sisään ihailemaan ja hiplailemaan värikäitä urheiluvaatteita. Merkki oli minulle täysin vieras, Lorna Jane, mutta on Austraaliassa erittäin suosittu vaatemerkki. En sovittanut tällä kertaa mitään, hiplailin vain todella laadukkaan tuntuisia materiaaleja ja ihailin Annan sovittamia vaatteita. Anna tekikin upeita löytöjä ja osti vaatekaappiinsa täydennystä. Itsekin olisi tehnyt mieli ostaa vaikka mitä, sillä vaatteet tuntuivat niin napakoilta ja laadukkailta, lisäksi vielä tietenkin näyttivät todella upeilta ja värikkäiltä. Tuoreessa muistissa oli kuitenkin suuri luottokorttilasku, joka edelleen odotti piilossa maksajaansa. Sen vuoksi hillitsin itseni ja vaatteet jäivät kauppaan. Heti kun rahatilanne salllii, haluan ehdottomasti palata kauppaan ja ostaa itselleni uusia juoksuvaatteita. Ja ehkä myös salille ja kiipeilyyn tarvitsisin uusia vaatteita... Illalla teimme kotona tortilla illallisen, joimme vähän viiniä ja jutustelimme mukavia. Seuraavana aamuna saatoin Annan ja Villen lentokenttäjunalle ja jatkoin itse ruotsintunnille.

Vieraiden lähdettyä koti tuntui tyhjältä ja hiljaiselta, nopeasti tottuu siihen, että ympärillä tapahtuu ja kotona on seuraa. Vaikka olen viihtynyt Tukholmassa, kaipaan kovasti kavereitani ja harrastuksia. Joensuussa kiipeily ja ratsastus vievät paljon vapaa-aikaani, mutta täällä en ole juuri päässyt harrastamaan kumpaakaan. En ole vielä oikein tutustunut kehenkään, lukuunottamatta muutamaa ruotsinkurssilaisia, joiden kanssa olen käynyt muutaman kerran kahvilla. Jussin ollessa töissa päivät ovat välillä pitkiä ilman tekemistä ja seuraa. Onneksi Rasmuksesta on seuraa päivisin,ulkoilen paljon Rasmuksen kanssa ja koirapuistossa saa yleensä juttuseuraa muista koiranomistajista. Voisin tietenkin alkaa aikani kuluksi kirjoittamaan opinnäytetyötä, mutta olen lykännyt sen aloittamista syksyyn. Ajattelin, että ruotsin opiskelu saa riittää kesäopinnoiksi, loput ehtii tehdä myöhemminkin. Viime keväänä tein melkein vuoden opinnot, joten pienen loman olen ansainnutkin.

Laura ja Mika ilmestyivät sovitusti perjantai aamuna klo 7 aikaan oven taakse koputtelemaan, skumppapullo kainalossa tottakai. Aikaisesta ajankohdasta johtuen skumppa laitettiin jääkaappiin odottamaan iltaa. Kuohuviini on minun sekä Lauran lempijuoma, ja tapaamisia tulee aina juhlistaa lasillisella tai parilla. Aamupalan jälkeen teimme pienen tutustumiskierroksen lähiympäristöön Rasmuksen johdolla, sää oli mitä mainioin, ja ennustus lupaili hyvää säätä koko viikonlopulle. Vein Lauran ostoksille Lorna Jane urheiluvaatekauppaan, siellä erehdyin itse sovittamaan juoksuhousuja, ja luottokorttilaskusta huolimatta minun oli ihan pakko saada ne housut! En ole ikinä sovittanut mitään niin hyvän tuntuisia vaatteita. Vasta sovittamisen jälkeen ymmärsin täysin Annan ja kaupan myyjän innostuksen niihin vaatteisiin. Ainoa huono puoli on, että kun on kerran näin laadukkaita urheiluvaatteita käyttänyt, ei mikään muu enää tunnu miltään. Pidin entisiä juoksuhousujani supernapakoina ja tukevina, mutta näiden jälkeen ne tuntuvat lähinnä kalsareilta, ja kyllä, juokseminen sujuu lennokkaasti uusilla housuilla! 

Ylämäkitreenit ja asiaankuuluva ilme. Uudet housut jalassa tämäkin mäki olisi varmaan mennyt lentämällä ylös ;)

Minä, Rasmus ja vaaleanpunainen maailma