Paluu Suomeen

Viimeiset viikot Ruotsissa menivät nopeasti ja lähtö takaisin Suomeen tuli yllättävän pian. Alkuhankaluuksien jälkeen viihdyin Tukholmassa loistavasti. Lähestyvä kotiin paluu sai aikaan ristiriitaisia tunteita. Olisi kivaa nähdä taas sisarukset, vanhemmat sekä kaikki ystävät, palata tuttuihin ympyröihin ja harrastuksiin. Mutta edessä oleva pitkä ero Jussista tuntuu kamalalta, kurjaa oli myös jättää Tukholma taakse ja sen hienot kiipeilymahdollisuudet.

Viimeisillä viikoilla oli paljon ohjelmaa ja vierailijoita. Entinen kämppikseni Espanjasta tuli piipahtamaan kavereidensa kanssa päiväksi Tukholmaan, ja vietimmekin ihanan päivän yhdessä kaupungilla pyörien. Emme olleet nähneet yli kolmeen vuoteen, joten juttua olisi riittänyt pidemmäksikin ajaksi. Sovimme tapaavamme seuraavalla viikolla uudelleen Helsingissä, kun olisin kotimatkalla Joensuuhun. Seuraava yllätysvierailija oli kummisetäni, joka tuli päiväristeilylle Tukholmaan. Kävimme yhdessä kahvilla ja lounaalla sekä kävelimme kaupungilla ihmisvilinässä. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa kunnolla ja jutella ihan rauhassa kaikki kuulumiset.

Viime perjantai-iltana lähdimme iltalaivalla Turkua kohti. Jussilla oli kokous Helsingissä, joten sain onneksi matkaseuraa. Tietenkin sairastuin kuumeeseen sopivasti edellisenä päivänä, mutta onneksi olo pysyi kohtuullisena ja laivamatka sujui flunssasta huolimatta mukavasti. Aamulla hyppäsimme Turussa junaan, Jussi jäi pois Espoossa ja me Rasmuksen kanssa jatkoimme Helsinkiin, jossa tapasin kaverini ja kahvittelimme sen kaksi tuntia jonka odotin junaa. Junamatka Helsingistä Joensuuhun oli pitkä, onneksi eläinvaunussa oli vain yksi koira Rasmuksen lisäksi, ja Rasmus malttoi nukkua rauhassa koko matkan. Isäni haki meidät junalta, ja vanhempieni luona Rasmusta odottikin mieleinen yllätys kun siskoni Anne tuli käymään Nipa-koiran kanssa. Koirat juoksivat yhdessä pitkin pihaa ja nauttivat selvästi kun tapasivat pitkästä aikaa. Seuraavana päivänä serkkuni tuli koiransa Roopen kanssa kylään ja kävimme kävelyllä metsässä. Nipa, Rasmus ja Roope juoksivat yhdessä sydämensä kyllyydestä. Hieman pelkäsin, että meneeköhän Rasmuksen jalka kipeäksi riehumisesta, mutta pientä lihasjäykkyyttä lukuun ottamatta pappa näyttää olevan elämänsä kunnossa.    

Joensuu tuntuu nyt alkuun pieneltä Tukholman rinnalla, mutta alkuun ottaa aina vähän aikaa että sopeutuu, ja arki alkaa rullaamaan. Sunnuntaina pääsen muuttamaan omaan asuntooni, ja pikkuhiljaa löydän rytmin opiskelun ja harrastusten parissa. Tämä viikko taitaa mennä opinnäytetyön parissa puurtaessa ja flunssasta toipuessa, mutta josko ensi viikolla pääsisi jo kiipeilemään ja uimaan. Kovasti kuitenkin jo odotan joulua yhteistä lomaa Jussin kanssa, onneksi jouluun ei ole enää kovin pitkä aika. Sitä ennen pääsen tonkimaan varastooni ja kaivamaan sieltä esille kaikki tavarani. Se on vähän niin kuin jouluna, saan kamalasti ”uutta” tavaraa ja vaatteita, joiden olemassa olon olen ehtinyt unohtaa. Pitäisi aina varastoida puolet tavaroistaan vähintään puoleksi vuodeksi, sitten kun tekee mieli ostaa joitain uutta, menisi vain varastoon kaivelemaan ja tekemään löytöjä.