Miniloma Suomessa

Ensimmäisen lomaviikon loppupuolella pakkasimme reput ja suuntasimme Suomeen minilomalle Kallen rippijuhliin. Herätys oli aikainen, sillä Viking Grace lähti lähisatamasta aikaisin aamulla. Onneksi matka satamaan on lyhyt, Rasmus sai kävellessä vielä lisäaamulenkin. Rasmus on tässä perheessä kaikista aamu-unisin, ja ilmesesti aikaisesta herätyksestä johtuen kävikin terminaalissa samantien laukun viereen nukkumaan hälinästä huolimatta.

Kävimme laivalla aamupalalla, kannella nauttimassa auringosta ja katselimme hytissä tv:stä suomalaisia ohjelmia.Viking Grace oli aivan yhtä upea ja ihana kuin edelliselläkin kerralla, hytissä on parisänky ja kaikki on muutenkin niin uutta ja kiiltävää. Varasimme matkalle eväitä mukaan, tarkoituksena syödä piknik lounas aurinkokannella, mutta lounas aikaan mennessä aurinko oli kadonnut sankkaan sumuun, näkyvyyttä oli noin metri ja tuuli navakka, ja näin ollen lounas siirtyi sisätiloihin. Matka Tukholmasta Lammille oli pitkä, Turussa vaihdoimme bussiin ja perille saavuimme puolenyön aikaan. Pitkästä matkustamisesta huolimatta Rasmus piristyi silminähden kun pikkukoirat juoksivat autolle vastaan. Lomailu Suomessa oli kaikin puolin rentouttavaa, säät olivat loistavat ja kävimmekin uimassa lähes päivittäin koirien kanssa. 1-vuotias Topi koirakin paljastui varsinaiseksi vesipedoksi, Topi uiskenteli Rasmuksen perässä ja kävi välillä rantahiekassa kierimässä. Rasmus on vedessä omassa elementissää, se rakastaa vettä ja noutaa mielellään vedestä. Keppejen lisäksi oli noutaa järvestä myös rapumerran, onneksi huomasin sen ajoissa ja merta sai jäädä paikoilleen. Rasmuksen kanssa on helppo uida, sillä se tekee tarkastuskierroksia mutta ei yritä pelastaa jos toteaa kaikkien olevan turvallisesti pinnalla.

Ehdin tehdä myös pikavisiitin Tampereelle tervehtimään Lauraa ja Heidiä. Vietimme oikein mukavan päivän puistossa loikoillen ja mukavia jutellen. Lammilla nautin lomailusta täysillä, kävimme pyöräilemässä kauniissa maalaismaisemissa, puuhastelimme ulkona ja taiteilimme släkkiksellä. Släkkis eli slackline on kahden puun väliin viritetty nuora, jota pitkin voi kävellä ja harjoitella kaikenlaisia muitakin temppuja. Ja tietenkin saunoimme joka ikinen päivä! Miesten mielestä  taisimme viihtyä Annan ja Miilan kanssa saunassa vähän liiankin hyvin, sillä lopulta meille lankesi viimeinen saunavuoro...

Kallen rippijuhlien valmistelussa auttelimme Kaijaa keittiössä sen minkä osasimme. Sää suosi jälleen ja rippijuhlat vietettiin aurinkoisessa säässä. Omat ajatukset harhailivat jo kesäloman loppumisessa ja matkassa takaisin Tukholmaan. Jouduimme lähtemään kesken juhlien bussilla Turkua kohti, josta laiva lähtisi aamulla Ruotsiin.  Lähtö Lammilta oli haikea, oli ollut niin ihanaa lomailla, ettei kaupunkiin palaaminen houkutellut yhtään. Mutta palata pitäisi, sillä loma oli lopuillaan ja harjoitteluni alkaa tiistai aamuna. Rasmus jäi Lammille hoitoon muutamaksi viikoksi, sillä elokuun lopulla tarvitsee matkustaa Joensuuhun Jussin väitöstilaisuutta varten. Muutaman viikon välein matkustaminen pitkiä aikoja on raskasta, ja siksi Rasmus viettää nyt mukavat kolme viikkoa maalla hyvässä hoivassa koirakavereiden kanssa. Lähdimme juhlista bussille tuttuun tapaan sellaisella kiireellä, että unohdin silmätulehdustipat jääkaappiin, ja kaiken huipuksi pukupussi, jossa oli meidän juhlavaatteet unohtui bussiin. Toivoa sopii, että joku ystävällinen sielu toimittaisi sen linja-autoyhtiön löytötavaratoimistoon. Ja se bussikuski kuulutti monella pysäkillä että ottakaa matkatavaranne mukaan. Voi miksi se ei kuuluttanut myös satamassa! No, luultavasti oltaisi silti unohdettu se sinne bussiin..

Turussa vietimme yön satamahotellissa ja jatkoimme aamulla matkaa Tukholmaa kohti Viking Linen Amorellalla. Meillä oli joku säästöbudjettihytti, josta mä olin vähän järkyttynyt. Se sijaitsi alimmalla kannella autokannenkin alla, käytävillä haisi viemäri ja pakokaasu. Ero upeaan Viking Graceen on valtava. Olin todella väsynyt ja ajattelin, että haluan nukkua vielä hetken, mutta ei siitä nukkumisesta oikein tullut mitään. Siellä rämisi ja kolisi ja natisi koko ajan, ja mä mietin koko ajan, että meidän hytti jossain pohjamudissa ja suunnittelin mielessäni reitin yläkansille sokkeloisista käytävistä ja kapeista portaista. Hetki siinä torkuttiin ja sen jälkeen siirryimme kannelle yläilmoihin raikkaaseen ulkoilmaan. Tällä kertaa aurinko paistoi koko matkan ajan ja vietimmekin suurimman ajan matkasta kannella. Lainasin Lammilta kirjan, jota luin koko iltapäivän dumleja mutustellen. Hyvä, että Rasmus jäi Lammille, sillä se olisi takuulla pelännyt rämisevässä hytissä, enkä mä olisi raaskinut jättää sitä hetkeksikään hyttiin yksin. Tukholmaan saavuttua oli vuorossa pikainen kauppareissu, ruoanvalmistus ja seuraavan päivän eväiden pakkaaminen rasioihin. Aamulla olisi herätys klo 5, ja ensimmäinen harjoitteluvuoroni alkaisi seitsemältä.

Vesipeto

Loikoilua riippukeinussa

Taiteilua släkkiksellä