Tahmaista etenemistä

Espanjan loman aikana Tukholmaan oli saapunut syksy. Karu totuus paljastui lentokentällä koneen laskeuduttua, mittari näytti +2 astetta. Sää on viilentynyt kahdessa viikossa huomattavasti, ja puissa on kaunis ruska. Lunta sentään ei ole vielä näkynyt, eikä pahemmin vettäkään satanut. Nyt saa nauttia kauniista syyspäivistä ja syysauringosta.

Lomailun jälkeen kävin jälleen opintojen kimppuun, tekemättömiä tehtäviä on aika paljon, niin harjoitteluun ja vaihtoon liittyviä tehtäviä kuin muita etäopintojakin. Lisäksi vielä opinäytetyö odottaa kirjoittajaansa. Kuten yleensäkin, aloittaminen on hankalaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoina venyttää aloittamista, vaan hommiin oli käytävä heti. Opinnäytetyön tekeminen on mielenkiintoinen, ja sen parissa puuhailisin vaikka kaikki päivät. Oppari onkin jo nyt hyvällä mallilla, eikä sen suhteen ole kiire. Muut kirjoitustehtävät sen sijaan tökkii ja pahasti. Minulla on monta englanninkielistä pitkää raporttia kirjoitettavana. Englanti ei muutenkaan ole vahvin puoleni, ja kirjoittaminen aiheesta, joka on vieras, on todella hidasta ja työlästä koska sanasto ei ole ollenkaan tuttua. Onnekseni samassa taloudessa asuu yksi kävelevä sanakirja, sekä MOT toimii, mutta silti on välillä turhauttanut niin paljon, että tekisi vaan mieli hyppiä tasajalkaa ja kiljua kuin pikkulapsi. Kun päivästä on käyttänyt 8 tuntia aineistoon tutustumiseen ja suomentamiseen, ja omaa tekstiä on paperilla puoli sivua, itkupotkuraivarit ei ole kaukana. Onneksi on mielekästäkin kirjoitettavaa geriatrisen hoitotyön ryhmätehtävä on mielenkiintoinen, samoin äidinkielentehtävät. Hitaasti ja varmasti kirjoitustyöt vähenevät.

Mukavan hengähdys tauon koulujuttuihin antoi viime viikonlopun vieraat. Jussin vanhemmat ja pikkuveli saapuivat lauantai aamuna ja lähtivät kotimatkalle sunnuntai iltana. Kävimme kaupungilla kiertelemässä ja kahvittelemassa, syömässä hyvin asuntomme viereisessä kreikkalaisessa ravintolassa ja vietimme rentouttavaa aikaa kotona.

Kävin toissa iltana pitkästä aikaa juoksemassa. Jos tehtävät etenee tahmaisesti, niin kyllä eteni juoksukin. Alkuun askel oli kyvyt, mutta pulssi paukutti jo muutaman minuutin kuluttua liki 180. Sitten kun pulssi tasoittui, jalat painoi tonneja. Lenkin lopussa tein vielä tutut spurtit ylämäkeen, eli 3x30 sekuntia täysillä. Asutaan mäen päällä, ja meille on reilun kilometrin mittainen loiva ylämäki, jossa on hyvä ottaa spurtteja. Viimeisen vedon jälkeen koivet tutisi siihen malliin, että oli pakko kävellä kotiin. Toisaalta viime aikoina olen aktiivisesti harrastanut ainoastaan koulutehtävien kirjoittamista ja sohvalla makoilua teekuppi kädessä Spartacusta tuijotellen, joten liekö ihmekään, ettei juoksu oikein kulje. Pitää vaan vetää taas lenkkitossut useammin jalkaan, niin siita se taas lähtee. Tosin yllätin itseni toissa paivänä, kun kokeilin jaksanko tehdä yhdenkäden punnerrusta. Sain tehtyä oikealla kädellä yhden käden punnerruksen, vieläpä aika helposti – polvet maassa, mutta kuitenkin. Vasen käsi vaatii vielä vähän treeniä, mutta luulen, että vasemmallakin onnistuu lähiaikoina. Nyt vaan lisää treeniä ja katsotaan saisiko vielä polvet hilattua maasta ilmaan.

Näkymiä iltalenkillä

Syksy on saapunut puistoteatterinkin

Ihania vanhoja taloja Tukholman keskustan alueella

Rasmuksen kanssa nautitaan aurinkoisesta syysaamusta lähipuistossa