Harjoittelun puolivälissä matkasin jälleen pikavisiitille Suomeen, tällä kertaa matkakohteena oli Joensuu ja Jussin väitöstilaisuus. Vaikka Tukholma on ihan naapurissa, matka etelästä susirajalle vaatii monta kulkupeliä ja kamalasti aikaa. Varsinkin kun opiskelijana ei ollut varaa varata lentoa Tukholmasta Joensuuhun, vaan matkasin Tukholmasta Helsinkiin lentämällä, Helsingistä Lahteen bussilla, ja Lahdesta Joensuuhun junalla. Lahdessa piipahdin siskoni Susannan luona tarkistamassa jääkaapin sisällön ja nukkumassa muutaman tunnin.
Oli kiva käydä Joensuussa, ratsastin miltei jokaisena päivänä, tapasin ystäviäni ja vietin aikaa vanhempieni luona. Kävin myös ystäväni kanssa kiipeilemässä, tai lähinnä jutustelemassa luonnonhelmassa. Kiipeilykamoja minulla ei edes ollut Suomessa mukana, mutta onneksi minulle löytyi tossut lainaan, että sain ne pari helpooa reittiä kiivettyä. Itsellä ei edes ollut kipinää kiipeilyyn, vaan pääpaino reissulla oli rentouttavassa jutustelussa, luonnosta nauttiessa ja puolukoita popsiessa. Perjantaina väitöksen jälkeen illalla kävimme ulkona syömässä, ja istuskelemassa muutamassa ravintolassa kavereiden kanssa. Seuraavana päivänä oli vuorossa vapaamuotoiset juhlat vanhempieni luona, jonne oli kutsuttu molempien perheet sekä kavereita. Kuohuviiniä viikonlopun aikaan taisi huveta muutama pullo, mutta onneksi sitä oli varattu riittävästi, ja ylimääräiset pullot löysivät tiensä uudelle omistajalle.
Paluumatka alkoi tietenkin kamalalla kiireellä ja paniikilla, puolet tavaroista oli hukassa, ja laukku ei mennyt enää kiinni. Kassi piti purkaa ja puolet tavaroista jättää kyydistä. Junan lemmikkivaunu oli tietenkin loppuun myyty, ja Rasmus intoili uusista koirakavereista eikä aluksi malttanut millään maata paikallaan. Alkuun mietin, että voi vitsit, Turkuun on pitkä matka, jos Rasse intoilee samalla lailla koko matkan. Onneksi sain mukavaa juttureuraa vieressä istuvasta tytöstä ja Rasmuskin sai seurustella tytön koiran kanssa. Viking Linen terminaalissa sain ehkä maailman parasta asiakaspalvelua. Odottelin meluisassa terminaalissa laivan pääsyä, ja huomasin että terminaalin henkilökunta lähestyy meitä Rasmuksen kanssa. Mies rapsutteli hetken Rasmusta ja sen jälkeen ohjasin meidän sivuovesta sisään laivaan, ettei koiran tarvitse turhaan odotella ja stressata täydessä aulassa. Oli helpottavaa päästä pitkän junamatkan jälkeen tyhjään laivaan koiran kanssa ilman sitä jäätävää tungosta, joka laivan käytävillä yleensä vallitsee.
Joensuun reissun jälkeen harjoittelu jatkui, sain edelleen ottaa paljon verinäytteitä ja osallistua kaikkiin hoitotoimenpiteisiin. Pääsin myös tutustumaan harjoittelupaikan fysioterapeutin ja toimintaterapeutin työhön. Koin erittäin antoisana nämä tutustumispäivät, sillä asukkaista tuli esille aivan erilaisia puolia, kuin mitä sairaanhoitajan työssä huomaa. Olen erittäin tyytyväinen fysioterapeutin ja toimintaterapeutin ohjaamiseen ja panokseen, jonka he laittoivat minun oppimiseen. Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös harjoittelu. Ohjaajani jäi kesälomalle muutama päivä aiemmin kuin harjoitteluni päättyi. Viimeisenä yhteisenä työpäivänä hän toi minulle läksiäislahjana vaatteita, kukkia ja aurinkolasit. Olin ihan otettu, ja hieman harmissani etten minä tajunnut viedä hänelle mitään lahjaa. Sovimme kuitenkin, että näemme vielä ennen kuin palaan Suomeen. Viimeiset päivät olin yhden kokeneen sairaanhoitajan matkassa, kiinnostavaa, miten eri ihmiset tekevat työnsä hyvin, mutta ihan erilaisella tyylillä. Harjoittelu siis päättyi, mutta koulutehtäviä, ja etänä suoritettavia kursseja oli jonossa pitkä lista. Kirjallisten tehtävien kimppuun siirryn siis seuravaksi. Mutta sitä ennen tämä tyttö ottaa pienen aikalisän Espanjan auringon alla ratsastaen, kavereiden seurasta nauttien, ja vanhoilla kotikulmilla tunnelmoiden. ¡Adios!
 |
| Syksyn huvia |
 |
| Viking Line on tullut tutuksi viime kuukausina |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti